Potsdamin konferenssi (myös Berliinin konferenssi) - Kolmannen ison kolmen johtajan kolmas ja viimeinen virallinen kokous - Neuvostoliiton johtaja Joseph Stalin, Yhdysvaltain presidentti Harry Truman (USA) ja Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill (28. heinäkuuta lähtien Clement Attlee edusti Britanniaa konferenssissa Churchillin sijaan).
Konferenssi pidettiin 17. heinäkuuta - 2. elokuuta 1945 lähellä Berliiniä Potsdamin kaupungissa Cecilienhofin palatsissa. Se tarkasteli useita kysymyksiä, jotka liittyvät sodanjälkeiseen rauhan ja turvallisuuden järjestykseen.
Neuvottelujen edistyminen
Ennen Potsdamin konferenssia "kolme suurta" tapasivat Teheranin ja Jaltan konferensseissa, joista ensimmäinen tapahtui vuoden 1943 lopussa ja toinen vuoden 1945 alussa. Voittajamaiden edustajien oli keskusteltava Saksan antautumisen jälkeen vallitsevasta tilanteesta.
Toisin kuin edellisessä Jaltassa pidetyssä konferenssissa, tällä kertaa Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian johtajat käyttäytyivät vähemmän ystävällisesti. Jokainen pyrki saamaan kokouksestaan omat edunsa vaatien omia ehtojaan. Georgy Zhukovin mukaan suurin aggressio tuli Ison-Britannian pääministeriltä, mutta Stalin onnistui rauhallisella tavalla vakuuttamaan kollegansa nopeasti.
Joidenkin länsimaisten asiantuntijoiden mukaan Truman käyttäytyi uhmakkaasti. Mielenkiintoinen tosiasia on, että hänet nimitettiin konferenssin puheenjohtajaksi Neuvostoliiton johtajan suosituksesta.
Potsdamin konferenssin aikana pidettiin 13 kokousta lyhyellä tauolla Ison-Britannian parlamenttivaalien vuoksi. Näin ollen Churchill osallistui 9 kokoukseen, minkä jälkeen hänet tilasi uusi valittu pääministeri Clement Attlee.
Ulkoministerineuvoston perustaminen
Tässä kokouksessa kolme suurta osapuolta sopivat ulkoministerineuvoston (CFM) perustamisesta. Oli tarpeen keskustella sodanjälkeisestä Euroopan rakenteesta.
Äskettäin muodostetun neuvoston oli tarkoitus kehittää rauhansopimuksia Saksan liittolaisten kanssa. On huomattava, että tähän elimeen kuului Neuvostoliiton, Ison-Britannian, Amerikan, Ranskan ja Kiinan edustajia.
Ratkaisut Saksan ongelmaan
Potsdamin konferenssissa kiinnitettiin suurinta huomiota Saksan aseidenriisunnan, demokratisoitumisen ja natsismin mahdollisten ilmentymien poistamiseen. Saksassa oli tarpeen tuhota koko sotateollisuus ja jopa ne yritykset, jotka teoriassa pystyivät tuottamaan sotatarvikkeita tai ammuksia.
Samanaikaisesti Neuvostoliiton, USA: n ja Ison-Britannian päämiehet keskustelivat Saksan poliittisen elämän jatkokysymyksestä. Sotilaallisten mahdollisuuksien poistamisen jälkeen maan oli keskityttävä maatalouden ja rauhallisen teollisuuden kehittämiseen kotimaiseen kulutukseen.
Poliitikot päätyivät yksimieliseen mielipiteeseen estääkseen natsismin elpymisen ja että Saksa voisi koskaan häiritä maailmanjärjestystä.
Valvontamekanismi Saksassa
Potsdamin konferenssissa vahvistettiin, että kaikkea Saksan korkeinta valtaa käytettäisiin Neuvostoliiton, Amerikan, Britannian ja Ranskan tiukassa valvonnassa. Jokaiselle maalle annettiin erillinen vyöhyke, jonka oli tarkoitus kehittyä sovittujen sääntöjen mukaisesti.
On syytä huomata, että konferenssin osallistujat pitivät Saksaa yhtenä taloudellisena kokonaisuutena pyrkien luomaan mekanismin, joka mahdollistaisi eri teollisuudenalojen hallinnan: teollisuus, maataloustoiminta, metsätalous, moottoriajoneuvoliikenne, viestintä jne.
Korjaukset
Hitlerin vastaisen koalition maiden johtajien välisissä pitkissä keskusteluissa päätettiin saada korvauksia periaatteella, että jokainen Saksan miehittämästä 4 maasta korvasi korvausvaatimuksensa vain omalla alueellaan.
Koska Neuvostoliitto kärsi suurimmista vahingoista, se sai Saksan läntiset alueet, joissa teollisuusyritykset olivat. Lisäksi Stalin varmisti, että Moskova sai korvauksia Saksan vastaavista ulkomaisista sijoituksista - Bulgariaan, Unkariin, Romaniaan, Suomeen ja Itä-Itävaltaan.
Miehityksen länsiosilta Venäjä sai 15% siellä takavarikoiduista teollisuuslaitteista, mikä antoi saksalaisille vastineeksi tarvittavan ruoan, joka toimitettiin Neuvostoliitosta. Myös Konigsbergin kaupunki (nykyinen Kaliningrad) meni Neuvostoliittoon, josta "kolme suurta" keskustelivat takaisin Teheranissa.
Puolan kysymys
Potsdamin konferenssissa hyväksyttiin väliaikaisen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustaminen Puolaan. Tästä syystä Stalin vaati, että Yhdysvallat ja Britannia katkaisevat kaikki suhteet Lontoon maanpaossa olevaan Puolan hallitukseen.
Lisäksi Amerikka ja Britannia sitoutuivat tukemaan väliaikaista hallitusta ja helpottamaan kaikkien arvoesineiden ja omaisuuden siirtoa, jotka olivat maanpaossa olevan hallituksen valvonnassa.
Tämä johti siihen, että konferenssi päätti hajottaa maanpaossa olevan Puolan hallituksen ja suojella Puolan väliaikaisen hallituksen etuja. Myös Puolan uudet rajat perustettiin, mikä herätti pitkää keskustelua kolmen suuren joukossa.
Rauhansopimusten tekeminen ja pääsy YK: hon
Potsdamin konferenssissa kiinnitettiin paljon huomiota poliittisiin kysymyksiin, jotka koskivat valtioita, jotka olivat natsi-Saksan liittolaisia toisen maailmansodan aikana (1939-1945), mutta sitten erosivat siitä ja antoivat panoksensa kolmannen valtakunnan torjunnassa.
Erityisesti Italia tunnustettiin maaksi, joka sodan huipulla vaikutti fasismin tuhoutumiseen. Tältä osin kaikki osapuolet sopivat myöntävänsä sen uudelle Yhdistyneiden Kansakuntien järjestölle, joka on luotu tukemaan rauhaa ja turvallisuutta koko maapallolla.
Ison-Britannian diplomaattien ehdotuksesta tehtiin päätös tyydyttää puolueettomina pysyvien maiden YK: hun ottamista koskevat pyynnöt.
Itävallassa, jossa on 4 voittanutta maata, otettiin käyttöön liittolaisten valvontamekanismi, jonka seurauksena perustettiin 4 miehitysvyöhykettä.
Syyria ja Libanon ovat pyytäneet YK: ta vetämään Ranskan ja Ison-Britannian miehitysjoukot alueeltaan. Tämän seurauksena heidän pyyntönsä hyväksyttiin. Lisäksi Potsdamin konferenssin edustajat keskustelivat Jugoslavian, Kreikan, Triesten ja muiden alueiden aiheista.
On tärkeää huomata, että Amerikka ja Britannia olivat erittäin kiinnostuneita Neuvostoliiton sodasta Japanille. Tämän seurauksena Stalin lupasi liittyä sotaan, mikä tehtiin. Muuten, Neuvostoliiton joukot onnistuivat voittamaan japanilaiset vain 3 viikossa pakottaen heidät antautumaan.
Potsdamin konferenssin tulokset ja merkitys
Potsdamin konferenssissa onnistuttiin tekemään useita tärkeitä sopimuksia, joita muut maailman maat tukivat. Erityisesti Euroopassa vahvistettiin rauhan ja turvallisuuden normit, aloitettiin Saksan aseidenriisunnan ja denasifioinnin ohjelma.
Voittajamaiden johtajat olivat yhtä mieltä siitä, että valtioiden välisten suhteiden tulisi perustua riippumattomuuden, tasa-arvon ja sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteisiin. Konferenssi osoitti myös mahdollisuuden yhteistyöhön valtioiden välillä, joilla on erilainen poliittinen järjestelmä.
Kuva Potsdamin konferenssista
