Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus (tunnetaan myös Molotov-Ribbentrop-sopimus tai Hitler-Stalin-sopimus) - hallitusten välinen sopimus, jonka Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministeriöiden päälliköt allekirjoittivat 23. elokuuta 1939 Joachim Ribbentropin ja Vyacheslav Molotovin henkilöinä.
Saksan ja Neuvostoliiton sopimuksen määräykset takasivat molempien osapuolten välisen rauhan, mukaan lukien ilmoitettu sitoumus siitä, että kumpikaan hallituksista ei solmi liittoa tai auttaisi toisen osapuolen vihollisia.
Nykyään Molotov-Ribbentrop-sopimus on yksi puhutuimmista historiallisista asiakirjoista maailmassa. Monissa maissa, myös Venäjällä, 23. elokuuta aattona lehdistössä ja televisiossa alkaa aktiivinen keskustelu silloisen maailman suurimpien johtajien - Stalinin ja Hitlerin - välillä.
Molotov-Ribbentrop-sopimus aiheutti toisen maailmansodan (1939-1945) puhkeamisen. Hän avasi fasistisen Saksan kädet, jotka ryhtyivät alistamaan koko maailmaa.
Tässä artikkelissa tarkastellaan mielenkiintoisia sopimukseen liittyviä seikkoja sekä tärkeimpiä tapahtumia kronologisessa järjestyksessä.
Sodan sopimus
Joten 23. elokuuta 1939 Saksa, Adolf Hitlerin johdolla, ja Neuvostoliitto, Josif Stalinin johdolla, tekivät sopimuksen, ja 1. syyskuuta alkoi ihmiskunnan historian verisin ja laajin sota.
Kahdeksan päivää sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Hitlerin joukot hyökkäsivät Puolaan, ja 17. syyskuuta 1939 Neuvostoliiton armeija tuli Puolaan.
Puolan aluejako Neuvostoliiton ja Saksan välillä päättyi ystävyyssopimuksen ja sen uuden salaisen pöytäkirjan allekirjoittamiseen. Niinpä vuonna 1940 Baltian maat, Bessarabia, Pohjois-Bukovina ja osa Suomesta liitettiin Neuvostoliittoon.
Salainen lisäprotokolla
Salaisessa pöytäkirjassa määriteltiin Saksan ja Neuvostoliiton "kiinnostuksen alojen rajat", jos alueellinen ja poliittinen uudelleenorganisointi tapahtui Suomessa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolan valtiossa.
Neuvostoliiton johdon lausuntojen mukaan sopimuksen tarkoituksena oli varmistaa Neuvostoliiton vaikutus Itä-Eurooppaan, koska ilman salaa pöytäkirjaa Molotov-Ribbentrop-sopimus menettäisi voimansa.
Pöytäkirjan mukaan Liettuan pohjoisesta rajasta tuli Saksan ja Neuvostoliiton eturyhmien raja Baltian maissa.
Kysymys Puolan itsenäisyydestä oli tarkoitus ratkaista myöhemmin osapuolten keskustelun jälkeen. Samalla Neuvostoliitto osoitti erityistä kiinnostusta Bessarabiaan, minkä seurauksena Saksan ei tarvinnut vaatia näitä alueita.
Sopimus vaikutti radikaalisti liettualaisten, virolaisten, latvialaisten sekä länsi-ukrainalaisten, valkovenäläisten ja moldovalaisten tulevaan kohtaloon. Viime kädessä nämä kansat kuuluivat melkein kokonaan Neuvostoliittoon.
Saksan armeija ei vuonna 1939 hyökännyt Puolan itäosiin, pääasiassa valkovenäläisten ja ukrainalaisten asuttamaan, lisäpöytäkirjan mukaisesti, jonka alkuperäiskappale löytyi politbyroon arkistoista vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.
Lisäksi natsit eivät tulleet Baltian maihin. Tämän seurauksena kaikki nämä alueet otettiin Neuvostoliiton hallintaan.
Sodan aikana Suomen kanssa, joka oli osa Venäjän kiinnostuksen alaa, puna-armeija miehitti osan tästä valtiosta.
Sopimuksen poliittinen arviointi
Kun otetaan huomioon kaikki Molotov-Ribbentrop-sopimuksen epäselvät arviot, joita monet valtiot kritisoivat nykyään terävästi, on myönnettävä, että todellisuudessa se ei ylittänyt ennen toista maailmansotaa käytetyn kansainvälisten suhteiden käytännön kehyksiä.
Esimerkiksi vuonna 1934 Puola teki vastaavan sopimuksen natsi-Saksan kanssa. Lisäksi muut maat yrittivät allekirjoittaa vastaavia sopimuksia.
Molotov-Ribbentrop-sopimukseen liitetty salainen lisäpöytäkirja kuitenkin rikkoo epäilemättä kansainvälistä oikeutta.
On myös syytä huomata, että tästä sopimuksesta Neuvostoliitto ei saanut niin paljon alueellisia etuja kuin 2 vuoden lisäaikaa valmistautuakseen mahdolliseen sotaan kolmannen valtakunnan kanssa.
Puolestaan Hitler onnistui välttämään sodan kahdella rintamalla kahden vuoden ajan kukistamalla Puolan, Ranskan ja Euroopan pienet maat peräkkäin. Joten useiden historioitsijoiden mukaan Saksaa olisi pidettävä tärkeimpänä osapuolena, joka hyötyy sopimuksesta.
Koska salaisen pöytäkirjan ehdot olivat laittomia, sekä Stalin että Hitler päättivät olla julkistamatta asiakirjaa. Mielenkiintoinen tosiasia on, että venäläiset eivätkä saksalaiset viranomaiset eivät tienneet pöytäkirjasta, lukuun ottamatta äärimmäisen kapeaa ihmispiiriä.
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen (joka tarkoittaa sen salaisen pöytäkirjan) epäselvyydestä huolimatta sitä tulisi silti tarkastella tuolloin vallitsevan sotilaallisen ja poliittisen tilanteen yhteydessä.
Stalinin ajatuksen mukaan sopimuksen oli tarkoitus toimia vastauksena Hitlerin "rauhoittamispolitiikkaan", jota Ison-Britannian ja Ranskan harjoittama yritys yritti työntää päätään kahta totalitaarista hallintoa vastaan.
Vuonna 1939 natsi-Saksa otti Rheinlandin haltuunsa ja Versaillesin sopimusta vastoin asetti joukkonsa uudelleen, minkä jälkeen se liitti Itävallan ja liitti Tšekkoslovakian.
Monin tavoin Ison-Britannian, Ranskan, Saksan ja Italian politiikka johti niin surullisiin seurauksiin, jotka allekirjoittivat 29. syyskuuta 1938 Münchenissä sopimuksen Tšekkoslovakian jakamisesta. Lue lisää artikkelista "Münchenin sopimus".
Kaiken edellä esitetyn perusteella on epäoikeudenmukaista sanoa, että vain Molotov-Ribbentrop-sopimus johti toiseen maailmansotaan.
Ennemmin tai myöhemmin Hitler olisi silti hyökännyt Puolaan, ja useimmat Euroopan maat pyrkivät tekemään sopimuksen Saksan kanssa, mikä vain vapautti fasistien kädet.
Mielenkiintoinen tosiasia on, että 23. elokuuta 1939 asti kaikki voimakkaat Euroopan maat, mukaan lukien Iso-Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto, yrittivät neuvotella Saksan johtajan kanssa.
Sopimuksen moraalinen arviointi
Heti Molotov-Ribbentrop -sopimuksen tekemisen jälkeen monet maailman kommunistijärjestöt kritisoivat ankarasti sopimusta. Samaan aikaan he eivät olleet edes tietoisia lisäprotokollan olemassaolosta.
Kommunismia suosivat poliitikot ilmaisivat tyytymättömyytensä Neuvostoliiton ja Saksan lähentymiseen. Monet historioitsijat uskovat, että juuri tästä sopimuksesta tuli kansainvälisen kommunistisen liikkeen jakautumisen lähtökohta ja syy kommunistisen internationaalin hajoamiseen vuonna 1943.
Kymmeniä vuosia myöhemmin, 24. joulukuuta 1989, Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi tuomitsi virallisesti salaiset pöytäkirjat. Poliitikot painottivat erityisesti sitä, että Stalin ja Molotov tekivät sopimuksen Hitlerin kanssa salaa kommunistisen puolueen kansan ja edustajien edessä.
Salaisten protokollien saksalainen alkuperäiskappale on väitetty tuhoutuneen Saksan pommituksissa. Vuoden 1943 lopussa Ribbentrop kuitenkin määräsi mikrofilmaamaan Saksan ulkoministeriön salaisimmat asiakirjat vuodesta 1933 lähtien, ja niiden lukumäärä oli noin 9800 sivua.
Kun Berliinin ulkoministeriön eri osastot evakuoitiin Thüringeniin sodan lopussa, virkamies Karl von Lesch sai kopiot mikrofilmistä. Hänet käskettiin tuhoamaan salaiset asiakirjat, mutta Lesh päätti piilottaa ne henkilökohtaisen vakuutuksen ja tulevan hyvinvoinnin vuoksi.
Toukokuussa 1945 Karl von Lesch pyysi everstiluutnantti Robert K.Thomsonia toimittamaan henkilökohtaisen kirjeen Churchillin vävylle Duncan Sandysille. Kirjeessään hän kertoi salaisista asiakirjoista sekä olevansa valmis toimittamaan ne vastineeksi loukkaamattomuudestaan.
Eversti Thomson ja hänen amerikkalainen kollegansa Ralph Collins suostuivat näihin ehtoihin. Mikrofilmit sisälsivät kopion Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ja salaisesta protokollasta.
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen seuraukset
Sopimuksen kielteiset seuraukset tuntuvat edelleen Venäjän federaation ja valtioiden välillä, joihin sopimus vaikuttaa.
Baltian maissa ja Länsi-Ukrainassa venäläisiä kutsutaan "miehittäjiksi". Puolassa Neuvostoliitto ja natsi-Saksa ovat käytännössä tasaantuneet. Tämän seurauksena monet puolalaiset suhtautuvat kielteisesti Neuvostoliiton sotilaisiin, jotka itse asiassa pelastivat heidät Saksan miehityksestä.
Venäläisten historioitsijoiden mukaan puolalaisten sellainen moraalinen vihamielisyys on epäoikeudenmukaista, koska yksikään Puolan vapautuksen aikana kuolleista noin 600 000 venäläisestä sotilasta ei ollut kuullut Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisesta pöytäkirjasta.
Valokuva Molotov-Ribbentrop-sopimuksen alkuperäisestä
Kuva alkuperäisestä perustamissopimuksen salaisesta pöytäkirjasta
Ja tämä on valokuva samasta Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salainen pöytäkirja, josta käydään niin kiihkeitä keskusteluja.
